Internetin toimintamekanismi pähkinänkuoressa.
Internetin rakenne on monille sitä arkipäivänä käyttäville hieman epäselvä. Sanan internet sananmukainen käännös on verkkojen välinen. Internet rakentuu useista pienistä verkoista, joiden välillä käydään yhdysliikennettä. Verkot ovat pienimmillään esimerkiksi kotien ja toimistojen lähiverkkoja (Local Area Network) ja suurimmillaan esimerkiksi mannertenvälisiä (Wide Area Network). Jokaisen verkon välillä on useita yhteyksiä, joiden välillä tieto liikkuu eri tiedonsiirtoprotokollien asettamien loogisten ja fyysisten rajoitteiden mukaisesti.
Verkon toimivuutta on esimerkiksi hyvä selventää moottoritie ja auto esimerkillä. Autot ovat tietoa, jonka siirtyminen paikasta toiseen on edellytys että esimerkiksi verkkosivu näkyy internetin käyttäjälle. Moottoritie on fyysinen kaapeli missä tieto liikkuu ja risteys tai eritasoliittymä on verkkolaite, esimerkiksi reititin tai kytkin, jossa tieto siirretään fyysisesti oikeaan suuntaan.
Tavoitteena on esimerkiksi päästä kodista (tietokone) työpaikalle (palvelin) hakemaan unohtunut lompakko (esimerkiksi verkkosivunne etusivu index.html-tiedosto). Auto lähtee liikkeelle kodista ja kääntyy risteyksistä yhä isommille teille noudattaen ajo-ohjeita (reititystaulun määritykset). Saapuessaan suureen liittymään, auto jämähtää ruuhkaan (reitittimen välimuisti), joka hidastaa liikennettä (aiheutuu verkkoviivettä). Auto pääsee kuitenkin hetken kuluttua jatkamaan matkaansa. Seuraava liittymä on kuitenkin rikki (tekninen tukihenkilö on potkaissut kaapelin vahingossa irti) ja auto joutuu jatkamaan matkaansa kiertoreittiä (aiheutuu lisää verkkoviivettä). Seuraava liittymä toimii moitteetta, mutta sitä seuraava on sortunut (reititin rikkoutui fyysisesti), eikä auto pääse jatkamaan matkaansa.Tieto sortumisesta ei ole vielä välittynyt edelliseen liittymään (liittyen reititysprotokollan toimintaan), joten auto internetin toimintalogiikan mukaan tuhoutuu (tietopaketti "tiputetaan" pois). Sama tapahtuu myös, mikäli liittymässä ruuhka on liiallista - tietoa tiputetaan pois periaattella "viimeinen tuhotaan". Mikäli verkkoviive, eli aika minkä auto on matkalla työpaikalle ja takaisin kasvaa liian suureksi, tulkitaan yhteys internetselaimen tai muun ohjelman näkökulmasta toimimattomaksi.
Oletetaan että auto pääsee turvallisesti perille työpaikalle eli tieto saapuu palvelimelle. Palvelin prosessoi pyynnön esimerkiksi "GET index.html" eli esimerkin unohtuneen lompakon ja vastaa siihen myöntävästi. Auto lähtee paluumatkalle noudattaen samaa mekanismia mitä se käytti matkalla työpaikalle. Auton saavuttua perille kotiin eli tiedon saavuttua takaisin työasemalle, esitetään tiedosto "index.html" internetin käyttäjälle. Koko toimenpiteeseen menevä aika on riippuvainen työaseman ja palvelimen etäisyydestä toisistaan. Yleispätevää sääntöä verkkoviiveen aiheuttajalle ei fyysisen etäisyyden lisäksi voi antaa, mutta yli sekunnin viive sivun hakemisessa on suhteellisen pitkä aika.
